Witi Ihimaera: Valasratsastaja

Englanninkielinen alkuteos The Whale Rider, 1987
Suomentanut Mervi Hangasmäki

Suomenkielinen laitos Like Kustannus Oy, 2003

154 sivua

Meri ja sen laulavat jättiläiset ovat kiehtoneet minua lähes koko pienen ikäni. Meren ja valaiden viehätystä on hankala selittää ihmiselle, joka ei ole sitä koskaan itse kokenut. Valasratsastaja onnistuu kuitenkin tässä yllättävän hyvin, vaikkei se olekaan itse tarkoitus.

Koro Apiranan järkytykseksi hänen ensimmäinen lapsenlapsenlapsensa on tyttö. Vanhan maoriperinteen mukaan johtajuus periytyy vanhimmalta pojalta vanhimmalle pojalle. Aivan kuin perinteen rikkomisessa ei olisi ollut tarpeeksi, lapsen vanhemmat päättävät vielä nimetä tytön Kahuksi. Koro Apiranan mielestä tämä on häpeäksi heimon perustajan Kahutia Te Rangin manalle (suom. kunnialle). Kuin kiusatakseen tuoretta isoisoisoisää tämän vaimo Nanny Flowers ja Kahun äiti Rehua päättävät haudata Kahun piton Kahutia Te Rangin silmien alle, heimon kotikylän rantaveteen.

"Kahun pito on täällä. Mihin hän meneekin, hän tulee aina takaisin. Hän ei koskaan hylkää meitä."

Perinteisiin jämähtänyt Koro Apirana ei koe hyötyvänsä Kahusta mitään, joten hän ei halua olla tämän kanssa tekemisissä. Kahu rakastuu kuitenkin isoisoisoisäänsä heti ensisilmäyksellä ja jaksaa rakastaa tätä vuodesta toiseen saamastaan kylmästä kohtelusta huolimatta. Kahu varttuu nuorukaisten ja isoisoisoäitinsä Nanny Flowersin hellässä huomassa. Pikku hiljaa Kahun läheiset ymmärtävät Kahun erityisen lahjan, jota hän joutuu käyttämään, kun valaita alkaa ajautua rannalle kuolemaan.

Valaat ovat maoriperinteessä pyhiä eläimiä, joiden hyvinvointi kertoo koko maailman hyvinvoinnista. Ehdottomasti kiehtovin elementti Valasratsastajassa on valaille annettu kertojaääni. Se on lyyrinen kunnianosoitus merelle ja erityisesti sen laulaville jättiläisille.

"Meri säkenöi kai karangan suloisuutta sen kelluessa lähellä ikivanhaa kumppaniaan. Valaistu meduusa räjähti hopeista tähtisadetta syvyyden pimeyteen. Kaukana alapuolella fosforijoki virtasi antaen tuikkivaa valoa syvyyksiin kuin kuun valaisema vuorovesi. Valtameri oli täynnä ääniä: delfiinien säksätystä, krillien sihinää, kalmarien puintia, haiden syöksähtelyä, katkarapujen naksutusta ja ikuista läsnä olevaa meren jatkuvan nousun ja laskun voimakkaita sointuja."

Valasratsastaja tiivistää kansien väliin kaiken sen mikä meressä ja valaissa kiehtoo ihmisiä. Se on koskettava, hauska ja vaikuttava tarina luonnon kunnioittamisesta, perinteiden rikkomisesta ja pienen ihmisen rohkeudesta.

Haumi e, hui e, taiki e.

★★★★